sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Petetyt lupaukset

Oon hyvä alottaan asioita mutta hitusen huonompi kattomaan, että ne tulee tehtyä loppuun asti kunnolla.

Se on havaittavissa kaikkialla mitä teen. Alotan koulussa kurssit aina vahvasti, ekat välikokeet menee hyvin, jaksaa keskittyä, hyvät muistiinpanot, ja sitte se homma leviää käsiin. Mulla on lukematon määrä keskenerisiä neuleprojekteja. Kuinkahan monta kertaa oon alottanu Uuden Elämän. Kuinka monta kertaa oon tehny itelleni lupauksia että hei, nyt ryhdistäydyn, nyt oon aktiivinen, nyt hoidan tän kotiin.

Ja sitten vaan rikkonu ne lupaukset, pettänyt itseni.

Muille tehdyt lupaukset on vaan niin paljon helpompi toteuttaa, eikö? Vaikka hampaat irvessä mutta tehdään kuitenki. Itselle tehdyistä joustetaan. Mutta ei niin sais tehä. Tai siis ei saa olla liian tiukkakaan koska mehän kaikki ollaan vaan ihmisiä, yada yada, mutta se tunne ku olet vannonu että käyt lenkillä ja teet kyykkyjä ja punnerruksia ja sitten kolmen päivän päästä ostatkin karkkipussin ja makaat vain sohvalla kattoen lempparisarjaa comfort food -taivaassa ja huomaat että paska, täällä sitä taas ollaan.

Haluan pitää tämän lupaukseni ittelleni. Haluan oikeasti kirjottaa tätä blogia ja haluan oikeasti kohentaa elämäni ja mieleni ja sieluni laatua, enkä vaan hautautua kuvitelmiin ja tyhjiin lupauksiin ja ensi viikon maanantaihin. En takaa että tää teksti olisi mitään nättiä tai että sitä tulisi tosi useasti tai että sitä kannattaisi lukea, mutta lupaanpa vain että päivitän.

Ja liikun.

Kyllä mie pystyn siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti